Mitä nämä käytännössä tarkoittaa?

Konsensus on selkeä - lääketieteellistä hoitoa vaatimattomissa VAIVOISSA tulisi pääosassa olla aktiivinen tekeminen yksilö huomioiden, niin fyysisenä, kuin henkisenä olentona. 

Älä käytä aikaasi taikatemppujen ja oikoreittien etsimiseen

Ei ole yhtä oikeaa tapaa, ei liikettä, ei käsittelyä. Tärkeintä on tunnistaa sinun tilanteessasi oleellisimmat asiat kehon liikkeessä ja kehon hallinnassa sekä arjessa ja treenissä. Sitten valitaan sinun näköistä tekemistä, jossa päästään pureutumaan myös todettuihin haastepaikkoihin. Eli semmoista tekemistä, joka pitää sinut aktiivisena ja pitkäaikaisesti kiinni tekemisessä. 

Kehon toiminta on hermoston ohjaamaa, kaikki ulkoinen käsittely vaikuttaa jollaintavalla hermostoon ja sitä kautta voi tulla jotain parannusta. Mutta mikä estää, ettei se keho enää palaa vanhaan tilaansa, jos tuota käsittelyn vaikutusta ei viedä heti kehon liikkeeseen mukaan? Kaikki sisältäpäin tapahtuva vaikuttaminen todella toimii ja hermoston toiminta nyt ei monestikaan vain päivässä ole mihinkään muuttumassa. 

Voinko siis tehdä ihan mitä tahansa, kunhan vain teen jotain?

Periaatteessa kyllä ja käytännössä vaivojen kanssa aina parempi tehdä jotain, kuin ei tehdä yhtään mitään! Parhaat tulokset oli saatu jollain kontrolloidulla ja ohjatulla toiminnalla ja yleensä niin, että niissä oli sekoituksena erialisia harjoittelumuotoja. Ja on aivan luonnollista, että tuo sekoite liikkuvuutta, kehonhallintaa ja voimaharjoittelua kannattaa valikoida yksilön mukaan niin, että ne osuu oikeisiin kohteisiin. Eli alaselän tapauksessa olkapään tai ranteen liikekontrollin tekemisellä ei ole mitään merkitystä. Enemmän kiinnostaa mikä kullakin yksilöllä on liikkuvuudessa ja kehonhallinnassa isoimpana tekijänä vaikuttamassa alaselän, lantion ja lonkan suhteen. 

Alaselkä ja keskivartalo ovat kuitenkin sen verran joka paikassa kehon liikettä mukana, että monenlainen treeni yleensä auttaa, jos oireet eivät ole liialti esteenä ja mahdolliset liikerajoitteet eivät kuormita jotain paikkaa liian korostetusti. 

Tiivistys

Jos tiivistetään koko tutkimusnäyttö käytännön tasolle, kyse ei ole yhdestä täydellisestä harjoitteesta.

Ei myöskään siitä, että sinun pitäisi vain levätä.

Eikä siitä, että sinun pitäisi vain painaa menemään kivusta välittämättä.

Parempi ajatus on tämä:

Ymmärrä tilanne → sovita kuormitus → harjoittele → seuraa vastetta → kehitä kapasiteettia → etene kohti tavoitettasi.

Tutkimus tukee aktiivista lähestymistapaa ja harjoittelua, mutta ei anna meille yhtä kaikille sopivaa harjoitusohjelmaa. Uudempi tutkimus antaa myös tukea yksilölliselle ja tavoitteisiin sovitetulle harjoittelulle, vaikka näyttö sen ylivoimaisuudesta kaikkiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna ei ole aukotonta.

Siksi ehkä tärkein kysymys ei ole:

"Mikä harjoite parantaa alaselkäni?"

Vaan:

"Miten rakennan takaisin sen kapasiteetin, jota tarvitsen voidakseni tehdä sitä, mitä haluan?"

Siinä on melko suuri ero.

Vaivasta ei tarvitse tehdä identiteettiä. LUE UUDELLEEN

Se on yksi asia elämässäsi, jota voidaan joutua huomioimaan harjoittelussa.

Onko nyt kaikki maastavedot ja muut pitämäni selkäliikkeet laitettava tauolle?

Ei välttämättä. Jos liike saadaan teknisesti toteutettua niin, että emme ruoki sillä jotain epäedullista liikkeen tuottoa tai kehon hallintaa. Eli hyvä esimerkki se, että keskivartalon tuki haetaan vain vetämällä selkää notkolle eli ojennetaan vain rankaa. Ei ole millään tavalla maastavedossa tarkoituksen mukaista. Vähintään painoja pudotetaan liikkeestä reilusti - jotta uuden oppimista voisi tapahtua. 

Kaikki riippuu miten hyvin saamme heti erilaisin harjoittein kehonhallintaa muutettua ja muutettu sitä niin, että sinä aivan oikeasti pystyt sen toteuttamaan itsenäisestikin.