Alaselkävaivat
Alaselkävaivat
- Pureudutaan tässä yhteen Lancet lääkärilehden artikkeli sarjaan, joka on saanut yleisesti hyvää arvostusta.
- Lisäksi käsitellään meta-analyysiä, jossa vertailtiin eri harjoittelutapoja alaselkävaivoissa.
- Jatko-osissa miten Lancet on jalostunut tähän päivään? Mitä nämä käytännössä tarkoittaa?
Viereisestä linkistä pääset jäykän alaselän oppaaseen mistä aloittaa
Lancet artikkelisarja (2018)
Lancet on siis lääketieteellinen vertaisarvioitu lehti, jossa alan ammattilaiset julkaisevat erilaisia artikkeleita. Lancet sarjaan viitataan monessa paikkaa ja se on arvostettu julkaisusarja.
Osa 1: "What low back pain is and why we need to pay attention"
Alaselkäkipu on maailmanlaajuisesti yleisin toimintakyvyn menetykseen johtava vaiva – ja sen aiheuttama kuormitus kasvaa jatkuvasti. Alaselkäkipu on nyt johtava syy toimintakyvyn menetykselle kaikissa tuloluokka-maissa. (PMID: 29573870)
Useimmissa tapauksissa (ns. epäspesifi) kipuun ei löydy selkeää kudoksellista tai rakenteellista selitystä. Vain pieni osa aiheutuu esimerkiksi selkärangan murtumasta, kasvaimesta, tulehduksesta tai muusta kuvantamisella todennettavissa olevasta patologisesta syystä. (PMID: 29573870)
Eli suomeksi, suurin osa on VAIVOJA, joilla ei ole lääketieteellistä syytä olemassa ja niihin ei lääkkeillä eikä leikkauksilla kannata puuttua.
Useimmat selkäkipujaksot paranevat itsestään nopeasti, mutta vaivajaksot kuitenkin usein uusiutuvat. Joillakin alaselkävaiva kroonistuu ja alkaa näin rajoittamaan toimintakykyä. Kroonistumisen riskitekijöitä on alkuvaiheen korkeakipu, psykologinen kuormitus ja monialueinen kipu. (PMID: 29573870)
Alaselkä vaiva ei ole vain rakenteellinen ilmiö: hermoston kipua säätelevät ja kipuun liittyvät uskomukset ovat keskeisessä roolissa kroonistumisen kannalta. Näiden ymmärtäminen on välttämätöntä, kun pyritään vähentämään vaivan toimintakykyä heikentävää vaikutusta. (PMID: 29573870)
Osa 2: Prevention and treatment of low back pain: evidence, challenges, and promising directions (Foster et al., Lancet 2018)
Tämä artikkeli kokoaa yhteen nykyiset näyttöön perustuvat suositukset alaselkäkivun ehkäisystä ja hoidosta sekä nostaa esille keskeiset haasteet ja lupaavat uudet lähestymistavat, joihin tarvitaan jatkotutkimusta. (PMID: 29573872)
Painotetaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, eli fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Ensisijaisesti kannustetaan ja ohjataan aktiivisuuteen ja mahdollisimman normaaliin arkeen sekä ohjataan ja annetaan liikunta- ja harjoitteluohjelmia. Lääkehoitoja ja kuvantamisia vain harkiten ja perustuen näyttöön, ei vain rutiininomaisesti – tämä on lääkäreiden asiaa, tässä kirjoituksessa emme paneudu tähän enempää. (PMID: 29573872)
Foster ja kumppanit muistuttavat, että monissa maissa alaselkäkipua hoidetaan edelleen perinteisin, näyttöön huonosti perustuvin keinoin – vaikka moderneissa hoitosuosituksissa painotetaan selvästi erilaista lähestymistapaa. Artikkelissa todetaan:
Ensimmäisen linjan hoito kuuluu olla ei-lääkkeellinen, kuten potilasohjaus, itsehoidon tukeminen, aktiivisuuden ylläpitäminen, liikeharjoittelu ja tarvittaessa psykososiaalinen tuki.
Lääkitykset, kuvantaminen ja leikkaushoidot tulee käyttää harkiten, tilanteissa joissa niiden hyöty on osoitettu.
Silti käytännössä kuvantamista, lepoa, opioidihoitoja, selkäinjektioita ja leikkauksia käytetään liian usein – ja usein tilanteissa, joissa niille ei ole näyttöön perustuvaa perustelua.
TLV – Valmennus ei ota kantaa tarpeisiin kuvantamisille, vaan tarpeen vaatiessa asiakkaat ohjataan lääkärille tai monesti hyvin kipeät asiakkaat ovat jo lääkärissä käyneet.
Osa 3: Low back pain: a call for action (PMID: 33090740)
Keskeiset ongelmat (mitä artikkeli korostaa)
Tehottomien hoitojen laaja käyttö
-> Potilaita ohjataan yhä liian usein kuvantamiseen, lääkitykseen ja kirurgisiin toimenpiteisiin ilman selkeitä perusteita.
-> Tämä lisää terveydenhuollon kustannuksia mutta ei paranna potilaiden toimintakykyä.
Hoitosuositusten ja käytännön ero
-> Kansainväliset hoitosuositukset suosivat aktiivisuutta ja yksinkertaisia keinoja.
->Käytännössä kuitenkin painottuvat lääketieteelliset ja teknologiset ratkaisut, jotka usein tuottavat vähäisen hyödyn.
Globaalit seuraukset
-> Väärä hoito lisää kipujen pitkittymistä, työkyvyttömyyttä ja lääkkeiden väärinkäyttöä.
-> Kustannukset nousevat sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.
Lancet-sarjan kolmas osa alleviivaa, että alaselkäkivun hoidossa on edelleen valtava kuilu tutkimusnäytön ja käytännön välillä. Tehottomat ja haitalliset hoidot ovat yleisiä.
Lancet sarja ei anna mitään omia suosituksia, vaan se viittaa "hyvillä toimintamalleilla" olemassa oleviin suosituksiin, joita on esimerkiksi:
- PubMed: Evidence-based approaches to low back pain management
- BMC Musculoskeletal Disorders (2024): Recent Clinical Practice Guidelines for LBP
- American College of Physicians (ACP) – nonradicular low back pain guideline (2017)
- Australian "Low Back Pain Clinical Care Standard" (2022)
- WHO – Guidelines on chronic low back pain (2023)
Ensisijaiset suositukset:
Kouluttaminen ja neuvonta: kipu ei yleensä johdu vakavasta sairaudesta.
Kehotus jatkaa arkea, liikkua normaalisti, välttää vuodelepoa.
Yleinen fyysinen aktiivisuus ja harjoittelu.
Alaselkäkivun ja erilaisten harjoittelutapojen meta-analyysi 2021 (PMID 34580864)
Tässä tutkimuskoosteessa vertailtiin erilaisten liikuntatapojen, liikkumattomuuden ja lumehoidon vaikutusta alaselkäkipuun.
Liikuntamuodot ja niiden vaikutukset
Kestävyysharjoittelu (aerobinen liikunta)
-> Hyödyllistä kipujen lievityksessä, mutta vaikutus toimintakykyyn oli yleensä kohtalainen.
Voimaharjoittelu
-> Paransi hieman kipua ja toimintakykyä; erityisesti keskivartalon lihasten vahvistaminen tukee selkää.
Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu
-> Hyötyä havaittiin, mutta yksinään vaikutus kipuun tai toimintakykyyn oli usein vähäinen.
Selkärangan stabilointi- ja keskivartalon hallintaharjoitteet
-> Tuotti kohtalaista hyötyä kivun ja toimintakyvyn osalta; usein tehokkaampaa yhdistettynä muihin harjoitteisiin.
Monimuotoiset yhdistelmäohjelmat (useita eri liikuntamuotoja yhdessä)
-> Näytti usein parhaimmat tulokset sekä kivun lievityksessä että toimintakyvyn parantamisessa, koska yhdistää vahvistuksen, aerobisen ja liikkuvuusharjoittelun.
Motorisen kontrollin harjoittelu
-> Hyödyllistä erityisesti keskivartalon hallinnan parantamisessa; vaikutus kipuun kohtalainen.
Jooga ja pilates
-> Kohtalainen vaikutus sekä kipuun että toimintakykyyn; hyödyllisiä erityisesti
pitkäkestoisessa harjoittelussa.
Vesiharjoittelu (aquatic exercise)
-> Hyödyllistä erityisesti nivel- tai liikevaikeuksista kärsiville; vaikutus kipuun ja toimintakykyyn oli kohtalainen, mutta usein hieman hitaampi kuin maalla tehtävillä harjoitteilla.
Muuhun menetelmään yhdistetty liikunta (esim. liikunta + koulutus tai liikunta + manuaaliterapia)
-> Yleisesti tehostaa vaikutusta verrattuna pelkkään liikuntaan, erityisesti kivun hallinnan ja toimintakyvyn paranemisen osalta.
Harjoittelu voitiin toteuttaa yksilöllisesti, ryhmässä tai kotiharjoitusohjelmana, kunhan se oli ennalta määritelty ja dokumentoitu tutkimuksessa.
Ei ole yksiselitteistä "parasta" liikuntamuotoa kaikille, mutta yhdistetyt ohjelmat, jotka sisältävät vahvistusta, aerobista liikuntaa ja keskivartalon hallintaa, tuottavat yleensä parhaimmat tulokset alaselkäkivun kanssa.
Miten erot havaittiin tavanomaiseen hoitoon ja lumehoitoon verrattuna?
Tavanomaiset hoidot tutkimuksessa tarkoittavat yleensä:
Pelkkää lääkitystä (esim. kipulääkkeet, tulehduskipulääkkeet)
Neuvontaa tai ohjeistusta (esim. selän ergonomia, perusohjeet liikkumiseen)
Passiivisia fysiohoitoja, kuten lämpöhoito, sähköstimulaatio tai hieronta ilman systemaattista harjoittelua
Erot liikuntahoitoon:
Liikunta on aktiivista ja systemaattista, suunniteltu kuormittamaan lihaksia, kestävyyttä ja liikehallintaa.
Kohdistuu keskivartalon lihaksiin, selkärangan stabilointiin ja yleiseen toimintakykyyn.
Vaikutus on osoittautunut kohtalaisen merkittäväksi kipuun ja toimintakykyyn, kun taas tavanomaiset hoidot usein vain ylläpitävät nykytilaa.
Lumehoito tarkoittaa tutkimuksessa usein:
Hoitoa, jolla ei ole todellista fysiologista vaikutusta kipuun, esimerkiksi
-> Lumelääkkeet
-> Lumeharjoitteet, joissa potilas ei tee oikeaa kuormitusta
-> Hoito, jossa vaikutus syntyy vain odotuksen tai huomion kautta
Erot liikuntahoitoon:
Liikunta tuottaa mitattavissa olevia fysiologisia muutoksia, kuten lihasvoiman lisääntymistä, keskivartalon stabiliteetin parantumista ja aerobista kuntoa. (Stabiloinnin mittaaminen on käytännössä yleisellä tasolla kuitenkin kyseenalaista, mikä on riittävä? Miten stabiilisuus määritetään? Yksilötasolla tämä on helpompaa)
Lumeryhmillä muutokset kiputasossa ja toimintakyvyssä olivat usein vähäisiä ja tilastollisesti merkityksettömiä verrattuna liikuntaryhmiin.
Liikuntahoito eroaa tavanomaisesta ja lumehoidosta aktiivisuudellaan, fysiologisella vaikutuksellaan ja systemaattisuudellaan. Siksi sen vaikutus kroonisen alaselkäkivun kipuun ja toimintakykyyn on merkittävämpi kuin pelkän tavanomaisen hoidon tai lumehoidon.
Liity listalle ja saa täsmällistä info eri haasteisiin ja sen kanssa treenaamiseen.
En laittele mitään osta nyt ja saa vispilä mainoksia. Täyttä asiaa ja listalaisille on sitten toki omat tarjoukset, mutta niillä ei sun sähköposti tuu täyttymään :)