Osa 1:

 Onko "menetettyä tapausta" olemassakaan?

 Miksi aiemmat tekemiset ei ole toiminut?

 Sisältyykö tavoitteelliseen voimaharjoitteluun jokin yksitoikkoisuuden riski? 

Vaikka se treenistä toiseen enemmän tai vähemmän esiintyvä vaiva voi tuntua epätoivoiselta räpiköinniltä, niin tunnelin päässä on kyllä valoa. Kyllä sitä epätoivoa kaikista lehmän hermoisellakin tulee, vaivat kun monesti ei ole niin suoraviivaisia. 2v taistelun jälkeen tuli jo itselläkin treenistä kotiin päästyä itku puolison olkapäähän, tämän nähdessä naamasta, että joku nyt vaivaa ja sattui kysymään mikä nyt on. Siinä oli vielä melkein toiset 2v taistelua valitettavasti itsellä vielä edessä.

Liian myöhäistä on vasta sitten, kun pappi sanoo, että "maaksi olet jälleen tuleva". Ja "mitään ei ole tehtävissä" tai "nyt olen vain niin rikki, että pitää vaan lopettaa kaikki" on ihan höpö höpöä. Nyt ei ole kyse mistään liikaa levinneestä syövästä tai muusta vakavasta ja henkeä uhkaavasta sairaudesta.

Se tulee vaivan luonteesta ja laadusta riippuen aikaa ja kauanko, niin sitä ei kukaan mistään kristallipallosta sulle katto. Voi sitä joihinkin tutkimuksiin viitata, mutta kun niissä on keskiarvoinen tulos, siellä on seassa niitä ääripäitä. Mistä me tiedetään kuulutko sä ääripäihin vai keskiarvoon? Joku vaan sen näkee susta tai kertoo sen jälkeen, kun paineli sun lihaksia? Juupa juu.

Mutta vaikka se ottaa aikaa, työtä ja vaivaa, niin eihän se ole mitenkään verrannollinen mahdottomuuteen. Vielä kun kyseessä on suurimmalla osalla ihmisistä ihan vaan passiivisuudesta, yksitoikkoisesta kuormituksesta treenissä/työssä tai jonkin kehonhallinta ei riitä kestämään kuormitusta johtuvia vaivoja. Nämä on aivan kehitettävissä olevia juttuja – tekemällä, harjoittelemalla ja treenaamalla. Jos minun näillä aivan siis tuhoon tuomituilla lonkilla on päästy tähän asti ja kisattukin, niin sinulla on kyllä aivan kaikki pelimerkit olemassa omaan onnistumiseesi!

Tarviit aikaa, työtä ja keskittymisen tekemään sinulle oleellisia asioita. 

Miksi aiemmat yritykset ja tekemiset ei ole toimineet?

Tässä yleisimmät syyt:

• Harjoittelua ei jatkettu tarpeeksi pitkään
• Harjoittelu ei edennyt tai sitä ei muuteta tilanteen muuttuessa
• Tukiharjoitteet ja itse treeni ei ole sovitettu toisiinsa
• Keskitymme liikaa vain vaivan akuuttiin alueeseen ja unohdamme koko kehon käytön.

Ja itse asiassa, tässäkään asiayhteydessä nämä ei yleensä ole mitenkään erillisiä asioita, vaan voivat toteutua yhtä aikaa enemmän tai vähemmän painottuen johonkin näistä.

Oikeastaan tästäkin listasta huomataan, että kolme viimeistä seikkaa kaikki puhuu samaa asiaa = valmennuksen puute. Me ollaan niin orientoituneita siihen, että me vaan käydään 45min jossain asiantuntijan työnä ja sitten vaan kaikki yhtäkkiä muuttuu. 

Niin monta kertaa kun oon nähny sen, että joku toimii ohjauksessa ja tapaamisessa, mutta kun aikaa kuluu ja kuormitusta kumuloituu, se ei ollutkaan enää hyvä juttu. Se ärsyttikin liikaa - joko määrällisesti tehtynä tai itse liike ei ollut vielä hyvä. Se yhden päivän ja 45min juttu, ei kerro vielä yhtään mitään pidemmän ajan tapahtumista. Ei me olla mitään koneita, vaihdetaan laakeri ja homma taas rullaa. Ja ilman valmennusta ihminen on sitten tilanteessa yksin ja pitää lähteä uudelle reissulle.

Harjoittelulle ei annettu riittävästi aikaa

Moni lopettaa harjoitteet, koska kokee niiden olevan tehottomia.

Usein ongelma ei kuitenkaan ole harjoitteissa.

Ongelma on odotuksissa.

Harjoittelu ei muuta pelkästään lihasvoimaa. Se vaikuttaa myös hermoston toimintaan, liikkeiden hallintaan, kuormituksen sietokykyyn ja joissakin tilanteissa jänteiden ja muiden kudosten sopeutumiseen. Nämä muutokset eivät tapahdu muutamassa viikossa.

Laajoissa systemaattisissa katsauksissa harjoitusjaksot kestävät tyypillisesti vähintään 8–12 viikkoa, ja esimerkiksi polven nivelrikossa parhaat tulokset on havaittu usein vasta 3–6 kuukauden harjoittelun jälkeen. Ja muista, minä etkä sinä ei oltu näissä tutkimuksissa mukana, kaikilla on yksilöllinen aika missä asioita tapahtuu.

Tavallinen kuvio on myös niin, että harjoitteet puree ok ja sitten alkaa helpottaa. "Nyt olen valmis" ja kaikki tekeminen lopetetaan. Sitten vaivat tulee takaisin. 

Tästä tutkittavaa ja kappaleen viitteet: 

• PMID: 34580864
• PMID: 40520315
• PMID: 38317328

Harjoittelu ei edennyt tai sitä ei muutettu asioiden edetessä

Eli olemme kiinni jälleen siinä, että tarvitaan nousujohteisuutta, asioihin reagointia ja kommunikointia sekä suunnitelmallisuutta. 

Paitsi progressio tukiharjoitteissa, niin myös siinä itse treenissä. Voisiko haastepaikkaa aloittaa jo haastamaan myös itse treenissä vähä kovemmin? 

Tukiharjoitteet ja itse treeni ei ole sovitettu toisiinsa

Tukiharjoitteet pureutuu johonkin ja sitten tehdäänkin treenissä jotain aivan päinvastoin. Tai tukiharjoitteita on monta yhteen asiaan ja sitten vielä treenissä useampi juttu samaan asiaan. Ensimmäisessä me "kumotaan" meidän tekemisiä tekemällä itse treenissä jotain, mihin ei vielä ihan oltaisi valmiita tai treeniliike ei ole tarkoitusperältään sopiva. Toisessa tapauksessa me vaan kuormitetaan itsemme ns. loppuun. Hermotus väsyy ja mistään ei tule enää mitään. 

Vaikka yksittäiset harjoitteet ovatkin tärkeitä, niin kokonaisuus on vielä tärkeämpi. Harjoittelun lisäksi, mitä TYÖ JA MUU ARKI tuo mukanaan? Onko sieltä jotain vaatimuksia ja huomioita? 

Keskitymme liikaa vain vaivan akuuttiin alueeseen ja unohdamme koko kehon käytön

Niin tärkeää kuin se tietyn kehonosan vahvistaminen/liikkuvuuden saaminen tms. tarvittavan ominaisuuden tekeminen onkin, niin kovin usein me jässähdämme tähän yhden paikan eristävään kuminauha jumppaan, venyttämiseen tms. veivaamiseen. Kun se kaikkein tarkoitus ja tavoite on saada koko kehon ja raajan synergia, eli lihasten yhteistoiminta, kuntoon. Vaikka sait niveleen tukea ja johonkin mahdollisesti jotain venyvyyttä, niin ei se automaattisesti ole mikään tae mistään, että sait liikkuvuutta johonkin tarvitsemaasi asentoon tai liikkeeseen. Tai nyt se nivel automaattisesti on vahva johonkin sinun specifiin tarpeeseesi.

Paikalliset harjoitteet ovat usein lähtöpiste – eivät lopullinen tavoite.

"Harjoitteen tarkoitus ei ole tehdä sinusta hyvä harjoitteessa. Sen tarkoitus on tehdä sinusta parempi siinä asiassa, johon haluat palata."

Pelkkä yhden lihaksen vahvistuminen ≠ parempi liike.

Tärkeitä peruspilareita on molemmat, tuki- ja liikkuvuus, mutta sitten vielä ne tulee viedä siihen koko kehon käyttöön, jotta keho alkaa toimia tehokkaammin kokonaisuutena. Tähän kokokehon käyttöön harjoittelussa ja muussakin elämässä ja liikunnassa tulisi pyrkiä heti kun se on mahdollista. 

Ennen kun vedetään mutkia suoraksi, niin tutkimus tue väitettä:

"Kokokehon harjoittelu on aina parempaa kuin paikallinen harjoittelu."

Tähän ei ole vahvaa näyttöä.

Sen sijaan tutkimus tukee paljon vahvemmin tätä ajatusta:

Paikallisella harjoittelulla ja koko kineettisen ketjun harjoittelulla on eri tehtävät, ja parhaat tulokset saavutetaan yleensä silloin, kun niitä käytetään oikeassa vaiheessa ja oikeaan tarkoitukseen.

Tästä tämän osion lisäluettavaa ja viittaukset:

• PMID: 38249099
• PMID: 32405430
• https://bmjopensem.bmj.com/content/6/1/e000683

Jatka alta osaan 2

TUOKO PELKKÄ VOIMAHARJOITTELU VAIVOJA?