Käytännön esimerkit

Mitä hermosto käytännössä voi tarkoittaa

Liikkumattomuus - passiivinen alaselkä

Passiivinen, eli paljon paikallaan oleva alaselkä voi jo itsessään tuottaa erilaisia vaivoja vain sen liikkumattomuuden takia. 

Motoriikassa eli liikkeentuottamisessa on aina merkittävässä roolissa sensorisen hermoston antamat syötteet ympäristöstä. Ennen motoriikkaa tulee siis sensoriikka. 

Jos jokin kehonalue tai osa on koko ajan paikallaan, ei monet eri sensorista tietoa keräävät aistinelimet tuota mitään informaatiota ko. kehonalueen tilasta. Se mitä aivot ei tunnista, koetaankin yleensä uhkana. Tällöin helpoin reitti toimia uhkaa vastaan, on laittaa alueelle jännitystä, jotta uhaksi koetulle alueelle tulisi mahdollisimman vähän liikettä ja näin minimoidaan vahingot. 

Kuulostaisiko tutulta, että aloitat jonkin kauan paikallaan olleen kehonosan liikuttamisen ja se voi olla vähän jopa kipeä, mutta erityisesti se on kankea ja liikkeen tuottaminen on kovin epätarkkaa? Se kohon osa "tottelee" kovin haparoivasti.

Totta kai se on aluksi jonkin aikaa epätarkkaa se liike, koska sen kehonosan liikekartat aivoissa on hyvin puutteelliset, koska sieltä ei ole saatu mitään sensorista tietoa. Pimeässä on kovin hankala yöpöydältä mitään ottaa, ennen kuin on käsikopelolla löytänyt etsimänsä. Ja jos se on myös vähän kipeä liikuttaa, niin se voi olla vain hermoston suojareaktio tai se on vain kyseisen alueen kudosten pienentyneestä kuormituksen siedosta johtuvaa. Pari päivää lepoa ja taas mennään - se kudosten sietokyky ei parane yhtään mihinkään sillä, että jätetään vähän oiriva alue vain paikalleen. 

Erityisesti kolme asiaa ovat tärkeitä:

  1. Sensorinen informaatio vaikuttaa motoriseen ohjaukseen. Aivot ja selkäydin käyttävät aistitietoa liikkeiden suunnitteluun, toteutukseen ja korjaamiseen.
  2. Pitkäaikainen vähäinen liikkuminen voi muuttaa liikkeen hallintaa ja kuormituksensietoa. Tämä voi ilmetä esimerkiksi jäykkyyden tunteena, liikkeiden varomisena tai kipuna.
  3. Kipu ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että alueen sensorinen informaatio olisi heikentynyt. Kivun kokemukseen vaikuttavat myös hermoston herkistyminen, aiemmat kokemukset, odotukset ja kudosten kuormituksensieto.

1. Mitä pitkäaikainen liikkumattomuus tekee sensoriselle informaatiolle?

Otetaan esimerkki henkilöstä, joka istuu paljon ja liikuttaa alaselkäänsä hyvin vähän.

Lannerangan alueen asentoa ja liikettä koskevaa sensorista informaatiota tuottavat muun muassa:

  • Lihassukkulat, jotka aistivat lihassäikeiden pituutta ja sen muutoksia.
  • Jänteiden aistijärjestelmät, erityisesti Golgin jänne-elimet, jotka reagoivat lihas-jänneyksikön jännitykseen.
  • Nivelten ja muiden kudosten mekanoreseptorit, jotka osallistuvat mekaanisten ärsykkeiden aistimiseen.
  • Ihon tuntoaisti, joka tuottaa tietoa kehon kosketuksesta ja liikkeestä.

Kun aluetta liikutetaan vähän, sen liikkeistä ja kuormituksesta saadaan vähemmän vaihtelevaa sensorista informaatiota.

Tässä on kuitenkin tärkeä ero:

Vähäinen liikkuminen ei automaattisesti heikennä reseptorien toimintaa tai tarkoita, että alueen sensorinen tieto olisi varsinaisesti vaimentunut. Sen sijaan liikkeiden ja asentojen tunnistaminen, proprioseptiivinen tarkkuus ja sensorisen informaation hyödyntäminen motorisessa ohjauksessa voivat muuttua.

Proprioseptiikka = kehon kykyä aistia omien jäsentensä ja koko elimistön asennot, sijainnin, suuntauksen ja liikkeet ilman näköaistin apua

-> kehon alueen liikkeen tunnistaminen on hermostolle ns. "uutta" tai "outoa" ja koetaan uhkana - kunnes liikettä tapahtuu tarpeeksi, jotta aivojen liikekartat päivittyy. 

Esimerkiksi alaselkäkivusta kärsivillä henkilöillä on havaittu muutoksia vartalon proprioseptiikassa ja liikkeiden hallinnassa. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan osoita, että kaikilla selkäkipuisilla olisi samanlainen sensorinen häiriö. 

  • Yksi asiaan liittyvä paperi: PMID: 30387689 (Low Back Pain: The Potential Contribution of Supraspinal Motor Control and Proprioception)

Eli voi aivan hyvin olla niinkin, että ollaan aloitettu jokin työ tai treeni kauan paikallaan olleen alaselän kanssa liian kovaa ja liian nopeasti. Eli alaselän liikkeiden hallinta ja tuottaminen on hyvin epätaloudellista ja epätarkkaa - kuormitus voi suuntautua johonkin pieneen alueeseen selässä. Ja unohtamatta, että paikallaan olleella kudoksella ei ole mikään paras sietokyky ottaa edes vastaan mitään kuormitusta. 

Tullaan taas tarkemmassa tarkastelussa siihen, että mitään yksittäistä juttua ei ole olemassa. Aina vaikuttaa isompi kokonaisuus ja mikä se aivan alkuperäinen lumipallon pyörimään laittava tekijä on ollut, ei ole se oleellinen juttu, vaan se MITÄ ALETAAN TEKEMÄÄN ASIALLE SEURAAVAKSI.

2. Aivot eivät tunnista, mitä alaselässä tapahtuu  

Aivot saavat jatkuvasti tietoa kehon asennosta, liikkeestä ja kuormituksesta. Ne yhdistävät tämän tiedon aiempiin kokemuksiin ja ennusteisiin siitä, millaista liikkeen pitäisi olla.

Jos henkilö liikuttaa alaselkäänsä pitkään vain vähän ja alkaa lisäksi pelätä tiettyjä liikkeitä, seurauksena voi olla esimerkiksi:

  1. Hänellä on vähän kokemusta alaselän liikuttamisesta eri suuntiin ja eri kuormituksilla.
  2. Hän ei välttämättä hallitse näitä liikkeitä yhtä tarkasti kuin sellaisia liikkeitä, joita hän harjoittelee tai tekee säännöllisesti (aivan kuten maalaisjärkikin jo sanoo).
  3. Hän voi alkaa ennakoida tiettyjen liikkeiden aiheuttavan kipua.
  4. Hermosto voi muuttaa lihasten aktivointia ja liikkeen toteutustapaa suojatakseen aluetta odotetulta tai koetulta kivulta.

Alaselkäkivussa on havaittu muutoksia sekä proprioseptiivisen informaation käsittelyssä että motorisessa ohjauksessa (liikkeen tuottamisessa). Niiden välinen suhde on kuitenkin monimutkainen, eikä yksittäistä syy-seurausketjua voida soveltaa kaikkiin ihmisiin. 

Motor Control Changes in Low Back Pain: Divergence in Presentations and Mechanisms, PMID: 30387689

Tärkeä tarkennus: aivot eivät siis välttämättä tunnista aluetta huonosti siksi, että sensorinen tieto olisi vähentynyt. Kyse voi olla myös siitä, miten hermosto käsittelee saatavilla olevaa tietoa ja käyttää sitä liikkeen ohjaamiseen.


3. Miksi alaselkä voi alkaa tuntua jäykältä?

Jäykkyyden tunne ei välttämättä tarkoita, että kudokset olisivat fyysisesti lyhentyneet tai että lihaksissa olisi rakenteellisia kiinnikkeitä. (Lue kiinnikkeistä lisää hieronta osion alta, jos aihe kiinnostaa.)

Jäykkyyden kokemukseen voivat vaikuttaa esimerkiksi:

A. Motorinen suojautuminen

Hermosto voi muuttaa lihasten aktivaatiota ja lisätä vartalon lihasten yhteisaktivaatiota eli ts. jäkkyyttä, jos jokin lihas jäykistyy esimerkiksi selkärangan molemmilta puolilta yhtä aikaa, voi se tässä tapauksessa tarkoittaa rangan paikallaan pysymistä ja jäykistämistä. Tällöin useat lihakset aktivoituvat samanaikaisesti, mikä voi lisätä vartalon mekaanista jäykkyyttä ja liikkeen toteutuminen vaatii koko ajan lisää lihastyötä.

B. Liikkeeseen liittyvä kipu

Jos tietty liike aiheuttaa kipua, henkilö saattaa alkaa välttää sitä ( no shit Sherlock?). Liike voi muuttua varovaiseksi ja rajoittuneeksi, vaikka liikkeen rajoittamiseen ei olisi rakenteellista estettä.

C. Vähäinen liikeharjoittelu

Jos henkilö ei ole pitkään aikaan harjoitellut alaselän liikuttamista erilaisissa asennoissa, liikkeen hallinta on haparoivaa - palataan siihen liiketuntoon ja sen vaikutuksesta hermoston ärsykkeisiin.

D. Kudosten kuormituksensieto

Pitkäaikainen vähäinen aktiivisuus voi vähentää fyysistä kapasiteettia ja kuormitusten sietoa. Kun henkilö palaa harjoitteluun, aiemmin tavanomainen kuormitus voi tuntua raskaalta tai aiheuttaa oireita.

Nämä tekijät voivat esiintyä yhdessä ja harvemmin mitään esiintyykään yksistään. Alaselkäkivun motorisissa muutoksissa on kuitenkin huomattavaa yksilöllistä vaihtelua: osa ihmisistä jäykistää liikettään, kun taas toisilla liike on ns. löysää ja jostain paikkaa annetaan selvästi "enemmän siimaa" ja siellä koetaan sitten oireetkin. 

Motor Control Changes in Low Back Pain: Divergence in Presentations and Mechanisms - PMCID: PMC7393576

4. Miksi tietoinen liikeharjoittelu voi auttaa? 

Kuvitellaan, että henkilö alkaa harjoitella alaselän liikuttamista rauhallisesti ja asteittain.

Aluksi hän voi kokea liikkeen:

  • epävarmaksi
  • vaikeasti hallittavaksi
  • jäykäksi
  • joskus kivuliaaksi.

Kun harjoittelua jatketaan sopivalla kuormituksella, henkilö saa toistuvasti kokemuksia liikkeen suorittamisesta.

Tämä voi kehittää useita ominaisuuksia.

  • Proprioseptiivinen oppiminen - Henkilö voi oppia tunnistamaan ja hallitsemaan asentojaan ja liikettä paremmin - vaikka hän ei tiedostaisi muutoksia suuremmin, niin hermosto on oppinut paljon!
  • Motorinen oppiminen - Liikkeen suorittaminen voi muuttua sujuvammaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi
  • Kuormituksensiedon kehittyminen - Kudokset ja hermo-lihasjärjestelmä voivat sopeutua asteittain kasvavaan kuormitukseen
  • Liikkeeseen liittyvän pelon väheneminen - turvalliseksi koetut liikkeet voivat vähentää liikkeen välttämistä ja uhkaodotuksia
  • Motorisen strategian muuttuminen - Henkilö voi oppia käyttämään eri lihaksia ja liikestrategioita tarkoituksen mukaisemmin
Niin monta kertaa, kun tämä on nähty niin itseni kanssa kuin valmennusasiakkaiden kanssa - liikettä kannattaa usein tehdä ihan vaan liikkeenkin takia, vaikka se voi monen egoa kolauttaakin, että "miksi tällästä pientä hinkkaamista pitäs tehä"?

Itselläni se on esimerkiksi ihan vaan jalan nostoa korokkeelle, eli lonkan koukistamista. Liike on koko ajan tarkempaa ja helpompaa sekä yhdistettynä muihin harjoitteisiin, mun elämä ja treenaaminen on parempaa.

Tutkimusnäyttö tukee liikuntaharjoittelun sekä asteittain etenevän, yksilöllisesti sovitetun liikeharjoittelun käyttöä kroonisen alaselkäkivun hoidossa. Myös liikkeeseen liittyvän pelon käsittely on monesti hyödyllistä, tottakai, mitä pelkäät, niin vältät - ja mitä juuri välttämisestä puhutiin? 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että harjoittelun pitäisi aina alkaa erillisistä proprioseptiikkaharjoitteista tai, että kivun väheneminen edellyttäisi sensorisen toiminnan "normalisoitumista" - mitä ikinä "normaali" edes tarkoittaa. 

Exercise and Chronic Low Back Pain - https://www.iasp-pain.org/resources/fact-sheets/exercise-and-chronic-low-back-pain/?utm_source=chatgpt.com 

Entä jos liike on aluksi kivulias?

Kipu ei yksin osoita, että liike olisi vahingoittava. Toisaalta kivun provosoiminen ei ole automaattisesti hyödyllistä, eikä kipua tarvitse harjoittelussa tavoitella.

Harjoittelun tarkoituksena on lisätä asteittain liikkeen hallintaa ja kuormituksensietoa, oireet huomioiden. Jos kipu on voimakasta, pahenee jatkuvasti tai siihen liittyy uusia neurologisia oireita, tilanne on arvioitava erikseen.

5. Voiko tästä muodostua passiivisuuden ja kivun noidankehä?

Kyllä. Tässä on yksi mahdollinen malli:

Vähäinen liikkuminen
↓
Vähemmän harjoittelua eri liikesuunnissa ja kuormituksilla
↓
Liikkeen hallinta tai kuormituksensieto voi heikentyä
↓
Liike tuntuu jäykältä, epävarmalta tai kivuliaalta
↓
Henkilö alkaa varoa liikettä
↓
Liikkuminen vähenee entisestään.

Tämä on mahdollinen mekanismi, ei kaikkia selkäkipuja selittävä yleispätevä malli. Alaselkäkipu voi alkaa myös ilman pitkäaikaista passiivisuutta, ja passiivisuus voi olla kivun seuraus eikä sen alkuperäinen syy.

Noidankehä voidaan pyrkiä katkaisemaan asteittaisella liikeharjoittelulla, kuormituksensiedon kehittämisellä ja tarvittaessa liikkeeseen liittyvien pelkojen käsittelyllä.

Yhteenveto

Kun ihminen liikuttaa alaselkäänsä pitkään vähän, hän saa vähemmän harjoitusta erilaisten asentojen ja liikkeiden hallinnasta ja näin hermostokoon ei saa tietoa mitä alueella tapahtuu. Jos tähän yhdistyvät kipu tai liikkeeseen liittyvä pelko, hermosto voi alkaa suosia varovaisempia liikestrategioita. Liike saattaa tuntua jäykältä, epävarmalta tai kivuliaalta.

Asteittainen liikeharjoittelu tarjoaa hermostolle ja keholle mahdollisuuden sopeutua uudelleen erilaisiin liikkeisiin ja kuormituksiin. Harjoittelun myötä liikkeen hallinta ja kuormituksensieto voivat parantua, ja liikkuminen voi muuttua luontevammaksi.

Tämä ei edellytä, että alue olisi ensin rakenteellisesti vaurioitunut tai että sensorinen informaatio olisi kokonaan heikentynyt. Kyse on sensorisen tiedon, motorisen ohjauksen, kokemusten ja kuormitukseen sopeutumisen muodostamasta kokonaisuudesta. Ja tämä kokonaisuus on hyvin monimutkainen - tietoa kerätään, se käy aivoissa ja tulee takaisin. Tässä on monen monta vaikuttajaa. 


Tutkimuslähtee mainuttu kappaleiden jälkeen. Muussa tekstissä käytetty "Käytännön neurotiede 2.0 Tuki- ja liikuntaelin terapiassa, Koivisto & Luomajoki, VK-kustannus. 

Luo kotisivut ilmaiseksi!