Tarkoittaako kipu aina sitä, että jokin on rikki?

Selkää vihlaisee maastavedossa.

Olkapää alkaa särkeä penkkipunnerruksessa.

Polvi kipeytyy kyykätessä.

Monen ensimmäinen ajatus on täysin ymmärrettävä:

"Nyt jokin meni rikki."

Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Kipu liittyy usein kudosvaurioon, mutta se ei ole sama asia kuin kudosvaurio. Joskus kipu kertoo siitä, että kudoksessa on vaurio. Joskus taas hermosto suojelee kehoa tilanteessa, jonka se arvioi mahdollisesti vaaralliseksi, vaikka varsinaista vauriota ei enää olisikaan.

Juuri tämän eron ymmärtäminen on yksi tärkeimmistä asioista sekä kivun että turvallisen harjoittelun kannalta.

Tässä artikkelissa opit:

• mitä kipu oikeastaan on
• miksi kipu on olemassa
• miksi kipu ei aina tarkoita vauriota
• miksi kipu voi jatkua kudoksen paranemisen jälkeen
• mitä tämä tarkoittaa tavoitteelliselle salitreenaajalle. 

Kipu on elimistön hälytysjärjestelmä

Kuvittele, että kotonasi on palovaroitin.

Palovaroittimen tehtävänä ei ole kertoa, että talo palaa varmasti. Sen tehtävänä on varoittaa mahdollisesta vaarasta mahdollisimman ajoissa.

Joskus hälytys tulee oikeasta tulipalosta.

Joskus se käynnistyy palaneesta paahtoleivästä.

Joskus pelkästä höyrystä.

Kipu toimii hyvin samalla tavalla.

Sen tehtävänä ei ole kertoa, kuinka paljon kudosta on vaurioitunut. Sen tehtävänä on suojella sinua tilanteessa, jonka hermosto arvioi mahdollisesti vaaralliseksi.

Johdanto

Jos esimerkiksi alaselkää, olkapäätä tai polvea alkaa särkeä, ensimmäinen ajatus on usein: "Nyt jotain meni rikki." Ajatus on täysin ymmärrettävä, mutta nykyinen kipututkimus osoittaa, että todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi. Kipu ei ole pelkästään elimistön vauriomittari, vaan sen tärkeä suojajärjestelmä. Juuri tämän ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miksi kipu voi joskus jatkua kudosten paranemisen jälkeen ja miksi turvallisesti etenevä harjoittelu on monelle osa ratkaisua.

Mitä kipu oikeastaan on?

Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys (IASP) päivitti kivun määritelmän vuonna 2020. Kipu määritellään epämiellyttäväksi aisti- ja tunnekokemukseksi, joka liittyy todelliseen tai mahdolliseen kudosvaurioon tai muistuttaa tällaiseen liittyvää kokemusta. Jo määritelmä kertoo, ettei kipu ole automaattinen todiste siitä, että jokin kudos vaurioituu juuri sillä hetkellä.

Kipu on ollut evoluution näkökulmasta välttämätön aistimus. Ihmiselle on tosin kehittynyt kyky ennustaa tulevaa kipua ja tämä tuokin kivun ympärille merkittävän ja ison haasteen. Kipuun voidaankin ehdollistua ja kipu voidaankin käsittää myös eräänlaisena virheoppimisena. Jokin tapahtuma/liike/asento on kauan tuottanut kipua ja näin voi olla, että vaikkei itse kipusignaalia itse kudoksessa ole enää olemassa, tunnetaan kipua. On muodostunut pariutunut signaali, ehdollistuminen. Tapio & Vilén. Fysioterapia 2.0. VK-Kustannus, 2020

Aivot ennakoi

Jotta elämässä tapahtuviin tilanteisiin pystytään reagoimaan riittävän nopeasti, eivät aivot voi aina ainoastaan reagoida, vaan tulee pystyä myös ennakoimaan. Reagointi on aina hidas tapa, siinä vaaditaan aina useita erilaisia tapahtumia. Ennakointi onkin nopeampaa, koska jokin toiminta on jo valmiina ohjelmoitu järjestelmään. Vilénin esimerkkinä onkin vertaus portaissa kulkemiseen, jos portaissa luulit jo astuneeksi viimeisen portaan, mutta olikin vielä jäljellä yksi ja maa ei ollutkaan vastassa odotetulla korkeudella, on tuloksena kova tömähdys tai melkein kaatuminen. Ennakoitu pudotus olikin suurempi. Kun koetaan riittävän monta kertaa tapahtumia, joissa on sama kaava, aivot luovat tarkkoja kaavoja ja oletuksia. Tapio & Vilén. Fysioterapia 2.0. VK-Kustannus, 2020

Ennakoinnin merkitys käytännössä

Jos meillä on jonkin lihasperäisen tai limapussin ärtymisestä johtuvaa kipua ollut olemassa ja kipua on jokin tietty liike tuottanut tarpeeksi monta kertaa, on tämän liikkeen tuottamisen liikehermot ja liikeaistinelimet linkittyneenä kipuun aivoissa. Kipua siis koetaan, vaikka itse kudos olisikin jo toipunut, kivuttomuus ei siis ole vielä päivittynyt liikkeen kokemukseen. Tapio & Vilén. Fysioterapia 2.0. VK-Kustannus, 2020

Harjoittelussa olisikin erityisen tärkeää luoda ns. ennustinvirheitä. Eli tulee luoda odotusten ja kokemusten ristiriitoja. Eli saadaanko liikerataa muuttamalla vähän johonkin suuntaan liikkeestä kivuton? Tällöin ei suoraan aktivoida samaa hermotusta ja liikeaistimuksia, mutta liike on kuitenkin lähes sama ja päästään mahdollisesti muuttamaan vanhaa ennakointia. Tai vaikka pelkästään kosketuksella (manuaalinen käsittely voi perustua mm. tähän) muutettua liikkeen aikana koettuja ärsykkeitä ja saadaan aivojen vanhaa tottumusta muutettua? Tapio & Vilén. Fysioterapia 2.0. VK-Kustannus, 2020

Yksi asiakaskokemus olkapää vaivasta, joka esiintyy kun kättä nostaa sivukautta ylös. Tilanteessa onnistuu kuitenkin kivutta ylätaljaveto. Meillä on ylätaljassa käsi kuitenkin nostettuna pään yläpuolelle, mutta siinä keskitytäänkin selällä työskentelemiseen ja tangosta kiinni pitämiseen. Tästä päästään tekemisen jatkamisella ja olkapään liikuttamisella erikulmista muuttamaan tätä vanhaa kaavaa. 

Tai mitäs jos nostetaankin käsi erikautta ylös ja viedäänkin hitaasti alas kipua tuottavaa reittiä? Tuleeko kipua - vai saadaanko totuttuun kaavaan tehtyäkin ennustinvirhe ja näin muutettua kaavaa? 

Kipu ja liike

Kivun ja liikkeen suhde toisiinsa on kaksi suuntainen. Kipu voi muuttaa liikkumista ja myös liikkuminen voi muuttaa kipua. Totta kai jotain kivuliasta liikettä halutaan välttää ja kehon liike muuttuu sitä välttäväksi - ihan jo alitajuisesti. Tämä muodostuu ongelmaksi vasta sitten, kun koettu kipu pitkittyy ja sitä kautta tämä liikettä rajoittava liikemalli vahvistuu. Vapaan liikkumisen ja liikkeen toteuttamisen rajoittaminen (eli kaikki turha jännitys) ovat epätaloudellisia ja vähentävät kehon sopeutumisekykyä ja voivat altistaa uusille kipuepisodeille. Esimerkiksi, jos aina jännität niskoilla, niin onhan ne niskat jäykät ja vaikutukset päänsärystä olkapäävaivoihin saattaa esiintyä.

Tapio & Vilén. Fysioterapia 2.0. VK-Kustannus, 2020

Kipu ei ole sama asia kuin kudosvaurio

Tapio Vilén kuvaa teoksessaan Fysioterapia 2.0 hyvin modernin kipututkimuksen keskeistä ajatusta: kipu ja kudosvaurio eivät aina ole suorassa yhteydessä. Kipu voi sisältää kudosvaurion, mutta sitä voi esiintyä myös ilman jatkuvaa kudosvauriota. Vastaavasti kudoksissa voi olla muutoksia ilman, että ihminen kokee kipua. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi kipua ei voida pitää pelkkänä mittarina sille, kuinka paljon elimistössä on rakenteellista vauriota.

Mitä tämä tarkoittaa treenaamiseen ja treenaajalle?

Moni treenaaja säikähtää yhtäkkistä ilmaantuvaa kipukokemusta, oli se sitten liikkeen aikana tapahtuvaa tai arkipäivään ilmaantunutta. Edeltä luit kivun monitahoisen luonteen - mitä nyt sitten tehdään? Tavoitteellisella treenaajalla monesti kannattaa asian perkaaminen aloittaa vaivan kohteen lihasryhmän kokonaiskuormituksesta ja sen suhteesta palautumiseen. Onko treenissä liikaa päällekkäistä kuormitusta ja ajan kanssa vaan "ajetaan paikat loppuun"? Vai onko kovia treeniviikkoja jo niin paljon sisällä, että on aivan luonnollista jonkun jo väsyvän? Se selviää keventämällä ja palautumalla - helppo toteuttaa ja testata! Sitten tutkimaan levon aikana se oma treeni, onko siinä parannettavaa.

Sitten päästään niihin haastavimpiin asioihin. Vaikka kuinka säätää tekemistään, niin silti joku paikka tulee aina kipeäksi. Tai jostain vammasta on jo niin pitkä aika, että kaikki sen alan ammattilaiset on jo todenneet, ettei se ole enää rajoittava tekijä. Tai sitten meillä on jokin nivelrajoite, nivelrikko - kuten minulla. Jokin kuormittuu treenissäsi enemmän kuin normaalisti terveillä nivelillä. Voi myös olla, että vamma tai nivelrajoitteet ovat muokanneet sinun kehon liikettä, eli hermoston toimintaa, johonkin sellaiseen suuntaan, että liikkeestä tulee yhtä paikkaa korostetusti kuormittava ja kun treenit kovenee ja rasitus kumuloituu, niin jokin paikka antautuu. Sitten päästään TLV valmennuksen ytimeen.

Tulisi löytää tapoja purkaa mahdollisesti johonkin liikkeeseen ehdollistunut kipu, keksiä uusia liikevariaatioita sen mukaan, miten ne sinun haasteesi ilmenee ja mitä siihen kaivataan. Lisäksi, minne kaivattaisiin lisää kehon hallintaa ja minne mahdollisesti liikkuvuutta, jotta meidän liikkeentuotto ei ole rajoittunutta vain johonkin tiettyyn suuntaan ja asentoon. Tai sitten, jos se jokin nivel ei liikettä anna, niin miten me vahvistetaan sitä tästä johdannaisena kuormittuvaa seuraavaa kehon osaa, joka tätä vajavaisuutta joutuu kompensoimaan?

Todellisissa haasteissa meidän tulee nähdä keho kokonaisena ja tarttua sinne, jossa liikettä tulee huonoiten ja miksi sitä mahdollisesti tulee huonoiten? Mitä voidaan tehdä liikkeen vapauttamiseksi? Jos liikettä vastustaa nivel, kuten minulla, niin miten saadaan niin paljon sinne liikettä kun mahdollista, jotta säilytetään edes se vähäinen liike ja miten vahvistetaan niveltä, jotta se pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa?

Lue myös käypähoitojen punaiset liput "ymmärrä kipua" otsikon alapuolelta sisällysluettelosta tai selaa alaspäin linkkiin - Vaikka sinulla tuskin on mitään vakavaa sairautta tai vammaa, koska olet täällä blogia lukemassa.

Lähteet tähän osioon

- International Association for the Study of Pain (IASP). Revised Definition of Pain (2020).
- Raja SN ym. The revised IASP definition of pain. Pain. 2020.

- Tapio & Vilén. Fysioterapia 2.0. VK-Kustannus, 2020..