Hermoston toiminta
Hermoston toiminta
Ihmisaivot koostuu hermosolujen eli neuroneiden laajaan verkostoon.
Neuronit välittävät hermoimpulsseja eli hienommin aktiopotentiaaleja. Tämä impulssi kulkee viejähaarakkeessa, eli aksonissa. Aksonit hermottavat erilaisia kohdesoluja:
- Toista hermosolua
- lihassolua
- rauhassolua
Solurungon ympärillä olevat dentriitit, eli tuojahaarakkeet ottavat vastaan toisten hermojen hermoimpulsseja - impulssit tulevat tämän toisen neuronin aksonin ja hermopäätteiden kautta. Viestin välitys tapahtuu synapsissa, jossa lähettävä neuroni ja vastaanottava neuroni ovat yhteydessä toisiinsa.
Kun neuroni saa riittävästi ärsykkeitä, sen solukalvon yli kulkee sähköinen signaali ja menee välittäjähaarakkeen kautta synapsiin. Synapsissa sähköinen signaali muuttuu kemialliseksi signaaliksi, se muuttuu kemiallisiksi välittäjäaineiksi. Nämä välittäjäaineet siirtyvät seuraavaan kohdesoluun.
Kun riittävän monta välittäjähaaraketta yhdistyy toisiinsa limittäin, muodostuu kimppumaisia hermosyitä.
Ääreishermostossa näitä kimppuja kutsutaan hermoiksi
Keskushermostossa näitä kimppuja kutsutaan hermoradoiksi
Synapsit
Synapsit ovat liitoksia, joissa kaksi hermosolua ovat toistensa lähellä ilman fyysistä sidettä. Tämä synapsi rako mahdollistaa hermoimpulssien välittymisen hermosta toiseen ja on koko aivotoiminnan perusta. Jokaisella hermosolulla on keskimäärin 15 000 synapsikytkentää muihin hermosoluihin. Näin hermosolut muodostaa siis isompia verkostoja.
Impulssin saavuttaessa synapsin, se laukaisee kemiallisen reaktion, joka vapauttaa välittäjä aineet synapsirakoon. Välittäjä aineet sitoutuu vastaanottavan hermosolun reseptereihin ja laukaisee uuden hermoimpulssin. Tätä tapahtuu jatkuvasti aivoissa, kun hermosolut kommunikoivat toistensa kanssa.
Synapsien toiminta on keskeistä. Kun ihminen oppii uutta, synapsit voivat muuttua vahvemmiksi tai ne heikkenee. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, miten tieto tallentuu aivoihin. Muistiin painamisessa tapahtuu pitkäaikaisia synapsi muutoksia.
Synapseilla käyttöaste on kaikki kaikessa. Yksittäisen synapsin merkitys riippuu suoraan sen käyttöasteesta. Mitä aktiivisempi on synapsin käyttö, niin luonnollisesti sitä merkittävämpi on sen asema.
Kaikki koettu, tekeminen ja oppiminen perustuu lopulta synaptisten yhteyksien toimintaan ja niiden muokkaantumiseen.
Miksei vaan sähköinen impulssi kulje katkeamatta? Kemiallinen synapsi antaa hermostolle ominaisuuksia, joita pelkkä sähköinen yhteys ei tarjoa yhtä hyvin: suunnan, vahvistamisen, estämisen, muokkaamisen ja valtavan määrän erilaisia tapoja käsitellä informaatiota.