Hermosto

Hermoston jaotteluja on monenlaisia ja ne on kaikki keinotekoisia ja kattavat vain tietyn näkökulman. Mutta nämä jaottelut kuitenkin auttaa hahmottamaan hermoston monimutkaista toimintaa.

Alla on jako keskushermostoon, eli aivoihin ja selkäytimeen. Ääreishermostoon, eli tietoiseen ja tiedostamattomaan hermostoon. Tietoisessa hermostossa on motoriikka eli liikkeen tuotto ja kehon hallinta sekä sensorinen hermosto (afferentti hermosto) oli kaiken tunnon sekä muiden aistiärsykkeiden välittämisestä keskushermostoon. 

Keskushermosto

Jollain tapaa jo ehkä vanhentunut kolmiaivoteorian mukaan jaoteltuna hierarkiseen jakomalliin keskushermosto on kolmi osainen. Alla lista anatomisesti niin, että 1 = rakentteelliseti alimpana. Aivokuori, on siis aivojen tyypillinen päällimmäinen poimuttunut kerros. Järjestys on siis tietyllä tapaa evolutiivinen, jossa kehittyneempi osa on aina muodostunut toisen päälle. 

1. Reptiaalinen - Autonomiset ja vaistomaiset toiminnat
2. Limbinen järjestelmä - Tunteet ja halut
3. Neokortikaalinen järjestelmä, aivokuori -  aistiperseptio (aistimuksen tietoista muodostumista ja kokemista), kognitiivinen prosessointi ja tahdonalainen motorinen toiminta. 

Aivokuori onkin hierarkian ylin toimija ja on kehittynyt kontrolloimaan alempien aivoalueiden affektiivisia (tunteisiin liittyviä) sekä automisia toimintoja. 

• Milloin jokin refleksi on hyödyllinen? 
• Mitä tunteita siihen liittyy? 
• Miten tämä kaikki informaatio tulisi tulkita ja muuttaa toiminnaksi? 

Aivokuori

Aivokuori on siis isoaivojen kuori. 

Isoaivot = koko talo
Aivokuori = talon uloin kerros

Isoaivot koostuu kahdesta puoliskosta ja tämä yksi puolikas voidaan jakaa vielä neljään osaan.

1. Otsalohko 
2. Päälaenlohko 
3. Ohimolohko
4. Takaraivolohko 

• Eli etulohko vastaa kongnitiivisista sekä motorisista toiminnoista = kuten tahdonalainen liike ja puhe. 
• Takalohko vastaanottaa aistitiedot, sen käsittelyn ja yhdistelyn, jotta tästä informaatio tulvasta saadaan rakennettua merkityksellisiä kokonaisuuksia. 

Kaikki sensorinen tieto tulee siis karkeasti selkäytimestä aivojen takalohkoon ja sieltä käsiteltynä tietona aivojen etulohkoon, jotta jotain toimintaa voidaan tehdä. 

Primaarit, sekundaariset ja tertiaaliset alueet

Tämä jako on toiminnallinen jako. Kun puhutaan assosiatiinen, tarkoitetaan sillä sekundaarista ja tertiaalista yhdessä. 

Primaalisella alueella tarkoitetaan tiettyyn sensoriseen tai motoriseen toimintaan eriskoistunutta aivoaluetta. Kyseisen toiminnan viesti tulee ensin aina primaariselle alueelle.

Sekundaariset aivoalueet ympäröivät primaareja ja käsittelevät näiltä tulevan tiedon monimutkaisempia aspekteja. Jokaisella primaarisella alueella on oma sekundaarinen alue tiedon jatkokäsittelyä varten. 

Tertiaaliset aivoalueet (Tertiaaliset assosisaatioalueet) ovat monipiirisiä eli käsittelevät useampia eri viestilaatuja. Tertiaaliset alueet ovat huomattavasti laajempia alueita kuin primaariset tai sekundaariset. Ne ovatkin primaarisen ja sekundaariset eri alueiden väleissä. Tertiaalialueilla eri primaari ja sekundaari alueiden viestejä yhdistellään ja muodostetaan monimutkaisempia kokonaisuuksia - aina lopulta skeemoiksi asti. 

Skeema on kokemusten pohjalta muodostettuja todellisuutta heijastavia sääntöä ja mentaalisia rakenteita. Eli muodostuneet:

• ajatusmallit
• tulkintatavat
• mielikuvat
• opitut liikemallit (mietit tätä seuraavan kerran kun uuden liikkeen omaksuminen on hankalaa, sun pitää ajaa uusi liikemalli sun korvien väliin) 

Tertiaaliset alueet ovat juuri näiden skeemaojen varastointi alueita. Näillä alueilla verrataan uuden merkittävän aistimuksen tai motorisen toimintaa vanhoihin ja rakennetaan aistin merkitystä kyseiseen kontekstiin. 

Vauriot ko. alueilla johtaa tilanteisiin, joissa jokin kyllä rekisteröidään, mutta sitä ei tunnisteta. 

Talamus

Talamus on aivojen osa, joka voidaan ajatella olevan portti aivokuoren ja ääreishermoston välillä. Lähes kaikki tieto aivokuorelle menee talamuksen kautta.

Talamus osallistuu aivokuoren virittymisen säätelyyn - eli pystyy hillitsemään tai kiihdyttämää aivokuorelle välittyvien viestien virtaamista. Sääteleekin monia toimintoja:

• Uni
• tajunnan taso
• astitietoisuus
• kipu
• liike
• muisti
• luovuus

Talamuksen toimintaan liittyy keskeisesti tyvitumakkeet.

Tumake (nucleus) on keskushermostossa sijaitseva hermosolujen muodostama ryhmä, jolla on yleensä jokin tietty tehtävä.

Yksinkertaisesti:

Tumake = keskushermoston alue, jossa joukko hermosoluja on ryhmittynyt yhteen ja toimii yhdessä.

Esimerkiksi:

• Talamus koostuu useista tumakkeista.
• Tyvitumakkeet koostuvat useista tumakkeista.
• Häntätumake (nucleus caudatus) on yksi tumake.
• Globus pallidus muodostuu tumakkeista, jotka osallistuvat motoriseen säätelyyn.

Tumake vs. aivokuori

Tässä on hyödyllinen perussääntö:

Keskushermostossa

• hermosolujen ryhmä syvällä aivoissa → tumake (nucleus)
• hermosolujen muodostama kerros aivojen pinnalla → aivokuori (cortex)

Tyvi tumakkeet kuvataankin olevan eräälaiset aivojen liikennevalot. Koordinoivat erilaisia toimintoja ja reaktioita ja pitävät kaiken toiminnan sujuvana ja hallittuna. Ne auttavat varmistamaan, että eri osat aivoissa toimivat yhdessä saumattomasti ja tarkoituksen mukaisesti. 

• Motoriikan suunnittelu, säätely ja toteutus - ovat osa motorista ketjua, kts kuva alla
• oppimisen prosessointi - liikesarjat, palkitseminen ja toiminnan seuraukset, mukana myös rutiinien muodostumisessa
• Kognitiiviset toimet tarkkaavaisuus, päätöksenteko, suunnittelu ja työmuisti
• yhteys tunnekokemusten säätelyyn ja niiden ilmaisesmiseen

Limbinen järjestelmä

Kuten jo todettu, niin oli autonomisten toimintojen keskus sekä tunteet, motivaatio, oppiminen ja muisti. Toimii yhteistyössä muiden aivojen osien kanssa. 

Tässä teoksessa jako limbiseen järjestelmään kuuluvaksi on tehty:

• Mantelitumake
• aivoturso
• hypotalamus
• pihitipoimu
• aivosaareke

Ovatkin kehon homeostaasin säätelijöitä (Homeostaasi tarkoittaa elimistön pyrkimystä pitää sisäiset olosuhteet suhteellisen vakaina, vaikka ulkoiset olosuhteet ja elimistön toiminta muuttuvat.). säätely tapahtuu hormonaalisten ja biologisten rytmien kautta. 

Reptiliaaliset aivot

Sensoriseen afferenttiin hermostoon kuuluu siis esimerkiksi:

• lihassukkulat → lihaksen pituus ja sen muutos
• Golgin jänne-elimet → lihaksen/jänteen jännitys
• nivelten proprioseptorit
• ihon mekanoreseptorit → kosketus, paine, värinä
• nosiseptorit → kipuun liittyvä informaatio
• lämpöreseptorit
• jne.

kaikki tuottavat sensorista eli afferenttia informaatiota, joka kulkee kohti keskushermostoa.

Autonomominen hermosto on luonnollisesti täysin omatoimista ja pitää yllä elintärkeitä elintoimintoja. 

Lähdeviite

Koivisto, E & Luomajoki, H. 2026. Käytännön neurotiede 2.0 tuki- ja liikuntaelin terapiassa. VK-Kustannus.